Vanhoja aarteita

Olen vanhojen tavaroiden suuri ystävä. Tästä johtuen kirpputorit ovat oikeita aarreaittoja. Koskaan ei tiedä mitä ihanaa tarttuu mukaan, vai tarttuuko mitään. Monta tyhjää kierrostakin on tullut vuosien saatossa tehtyä. Joskus natsaa ja löydät juuri sen, mitä olet lähtenyt hakemaan. Useimmin on kuitenkin paras lähteä kierroksille avoimin ja tyhjin mielin, ilman minkäänlaisia odotuksia. Tällaisilla reissuilla olen tehnyt ne parhaat löytöni.

Suosikkejani ovat erilaiset yhdistysten tai seurakuntien ylläpitämät kirpputorit. Niissä hinnat ovat usein kohtuullisia (ainakin täällä maaseudulla). Valikoima voi olla myös todella laaja ja monipuolinen. Melkein kuin sekatavarapuotiin astuisi.

Ostan mahdollisuuksien mukaan kaiken käytettynä. Tietyt asiat, esim. alusvaatteet ja patjat, haen kyllä kaupasta uutena, mutta muuten vaatteet ja astiat ovat suurilta osin käytettyinä ostettuja. Myös huonekaluja tulee katseltua, mutta usein on hieman kuljetus- ja säilytysongelmaa. Käytettynä ostaminen on mielestäni järkevää. Miksi ostaa uutena kaupasta, kun käytettyä ja hyväkuntoista tavaraa ovat kirpputorit pullollaan. Käytettynä ostaminen on ekoteko ja rahallisestikin kannattavaa. Usein vanhat tavarat ovat vielä laadukkaasti tehtyjä, joten kestävät paremmin kuin nykyiset. Tai ainakin niitä voi korjata. Nykyään kun se ei ole mitenkään itsestään selvää. Tästä voisin kirjoittaa kokonaan oman postauksensa jossain vaiheessa.

Vanhoissa tavaroissa on myös nähtävissä elämää ja tarinoita. Esimerkiksi tällä viikolla ostin muutamalla eurolla kirpputorilta Arabian vanhan sokerikon. Se oli vähän risa, mutta edelleen käyttökelpoinen ja kaunis. Sattumalta myyjä oli juuri siivoamassa pöytäänsä ja kertoi sen olleen hänen anoppinsa vanha sokerikko ja peräisin 1930-luvulta. Jutustelimme hetken ja se pieni sokerikko sai ympärilleen tarinan.

Lisäksi vanhojen tavaroiden viehätyksenä on niiden harvinaisuus. Jos haluat saada jonkun tietyn sarjan täyteen, saatat joutua tekemään melkoisen työn. Et voi vain marssia kauppaan ja napata tavaraa kyytiin. Edullinen ja tarpeellinen kirppislöytö lämmittää mieltä melkoisesti. Joskus tulee kyllä kieltämättä kannettua kotiin vähän turhaakin tavaraa, mutta yleensä ne lyötävät kyllä paikkansa.

Kuvissä tämän viikon löytöjäni, myös se sokerikko.

Leipää, juuresta

Alkuviikosta pakastinta raivatessani satuin löytämään taikinajuuret, jotka olivat lojuneet käyttämättöminä jo melko kauan. Olen hyvin satunnaisesti leipovaa tyyppiä. Unelmissani meillä syötäisiin vain kotona leivottua leipää, mutta todellisuus on tästä vielä melko kaukana.

Kuitenkin, juurien löytyminen innosti minut taas kokeilemaan ruisleivän leipomista. Olen aiemminkin onnistunut siinä melko hyvin, mutta nyt juurten pitkä leipomaton aika hieman mietitytti. Onneksi juuria oli useampi, joten sitä riitti useampaankin kokeiluun.

Ensimmäinen menikin pilalle. Juuri ei lähtenyt kuplimaan, ei sitten millään. Toinen yritys heräsi lopulta henkiin ja herättelinkin sitä rauhassa useamman päivän ennen leipomista. Eilen saatiin onnistunutta ruisleipää ja nyt on taas taikina kohoamassa. Hyvin tyypillistä minulle, silloin kun leivotaan, niin leivotaan useampana päivänä putkeen.

Juuresta leipominen ei tunnetusti sovi kiireiselle ja hätäilevälle. Tässä itsellänikin on opittavaa. Tarkkaa aikataulua ei myöskään voi tehdä, tähtien asennosta riippuen taikinan kohoamiseen voi kulua hyvinkin vaihteleva aika. Hyvin ja rauhassa kohonnut taikina takaa kuitenkin onnistuneen leivän.

Muutenkin juuresta leipoessa mukana on aina tietty yllätysmomentti. Tai ainakin minulla on. Koskaan en voi olla 100% varma onnistuneesta lopputuloksesta. Useampi kivikova möykky on tullut paistettua.

Omat vinkkini onnistuneeseen ja pehmeään ruisleipään ovat lämpö, kärsivällisyys ja kohtuus jauhoja lisätessä. Parhaimmat leipäni olen leiponut melko löysästä taikinasta.

Nyt kaikki rohkeasti leipomaan ruisleipää, jos vaan vatsa tämän mahtavan herkin kestää.

Nuudeli-kasviskeitto

Meillä on aika usein tilanteita, kun ruokaa joutuu taikomaan siitä mitä kaapeista milloinkin sattuu löytymään. Tällainen tilanne oli esimerkiksi tänään. Lapsille piti saada ruokaa nenän eteen ja aivot raksutti tyhjää. Hetken kaappeja tutkittuani löysin pussillisen nuudeleita, keittojuureksia, linssejä, kookosmaitoa ja maissipussin jämän. Näistä aineksista syntyi herkullinen, vegaaninen nuudeli-kasviskeitto. Laitan sinnepäin-reseptin tähän ylös, ettei se katoa mielestäni.

Nuudeli-kasviskeitto:

sipulia

valkosipulia

inkivääriä

mausteita (itse laitoin kurkumaa, paprikaa ja currya)

suolaa

mustapippuria rouhittuna

soijaa

1 tölkki kookosmaitoa

1 prk paseerattua tomaattia

keittojuureksi (tai esim. kasvissuikaleita)

nuudeleita

maissia

linssejä (itse laitoin punaisia)

Kuullotin sipulia, valkosipulia ja inkivääriä pienessä määrässä öljyä kattilassa, Heitin sekaan mausteet, keittojuurekset ja maissin. Seuraavaksi lisäsin paseerattua tomaattia ja vettä, Huuhtelin lissit ja lisäsin keittoon. Lopuksi lisäsin kookosmaidon ja nuudelit. Hetki keittelyä ja herkku on valmis.

Tällaisiin keittoihin on helppo upottaa kaapista löytyviä jämiä. Seuraavalla kerralla laitan sekaan vielä pilkottua paprikaa tai pakasteherneitä. 

En ole itse syönyt juuri lihaa viime vuoden heinäkuun jälkeen ja tämä keitto korvaa mainiosti aikaisemman lempiruokani broilerikeiton. Hyvää, lämmittävää ja lihatonta ruokaa.

Pieni projekti

Esittelyssä mainitsinkin ohimennen meidän ikuisuusprojektista. Tällä hetkellä en kyllä rehellisesti sanoen tiedä, onko energian, ajan ja/tai rahan käyttäminen tähän millään tasolla järkevää, mutta minkäpä teet kun sydän sanoo toisin. Joskus järki vaan häviää.

Tämä projektimme on 1909 rakennettu vanha kansakoulu. Aiemmin oma Mummoni asui täällä, joten paikka merkitsee minulle todella paljon. Siellä olen varmasti viettänyt onnellisimpia lapsuuden hetkiä. Nyt "mökki" on ollut tyhjillään useamman vuoden. Hieman olemme jotain jo sisällä tehneet, lähinnä purkamista ja sen varmistamista, ettei paikka menisi entistä huonompaan kuntoon.

Tarkoituksemme on ensin saada paikka sille mallille, että siellä pystyisi viettämään aikaa kesäisin. Kaukaisena haaveena siintää pysyvä asuminen, mutta se on vielä kovin kovin kaukana. Sitä ennen on tiedossa paljon työtä.

Tervetuloa

Uusi blogi kutkuttaa aina mieltä. Mahdollisuuksia on vaikka mihin, eikä vanha painolasti rasita. Avaimet on omissa käsissä, voin viedä blogia mihin suuntaan tahdon. Tervetuloa siis mukaan.

Aiemmin kirjoitin Tuplajuttu-blogia. Se keskittyi lapsiin, meidän perheeseen ja kaksostyttöjen odotusaikaan. Jonkin verran myös ompelu ja muut harrastukset vilahtelivat blogissa. Kyseiseen blogiin ei ollut enää oikein mitään kirjoitettavaa. Perhe-elämä toki jatkuu edelleen ja tulee taatusti vaihtelevissa määrin näkymään tässäkin blogissa.

Mitäkö sitten aion tänne teille kirjoittaa? Hyvä kysymys. Ehkäpä aika näyttää sen. Todennäköisesti tämä blogi kietoutuu hitaamman elämän ympärille. Itse tekeminen, kierrätys ja ekologisuus ovat omaa sydäntä lähellä. Haaveissa olisi omavaraisempi elämä luontoa kunnioittaen.  Eräs suurehko ikuisuusprojektikin on työn alla ja varmasti siitäkin tulee kerrottua teille.

Loppuun vielä muutama sana minusta. Olen vuonna 1987 syntynyt naisimmeinen, viiden eläväisen lapsen äiti ja yhden miehen aviovaimo. Melkoiset tehtävät täytettäväksi. Ammatiltani olen ompelija ja toimin yrittäjänä. Käsityöt ovat työn lisäksi rakas harrastukseni. Ompelen, neulon, virkkaan, kirjon... Mitä milloinkin. Rakastan vanhoja tavaroita ja esineitä. Kirpputorit ovat ihania aarreaittoja, joista kulkeutuu meille kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Usein pääni pursuaa ideoita enemmän kuin kädet ehtivät tehdä.

Katsotaan mitä tämä blogi tuo tullessaan.

Nea