Esittelyssä mainitsinkin ohimennen meidän ikuisuusprojektista. Tällä hetkellä en kyllä rehellisesti sanoen tiedä, onko energian, ajan ja/tai rahan käyttäminen tähän millään tasolla järkevää, mutta minkäpä teet kun sydän sanoo toisin. Joskus järki vaan häviää.
Tämä projektimme on 1909 rakennettu vanha kansakoulu. Aiemmin oma Mummoni asui täällä, joten paikka merkitsee minulle todella paljon. Siellä olen varmasti viettänyt onnellisimpia lapsuuden hetkiä. Nyt "mökki" on ollut tyhjillään useamman vuoden. Hieman olemme jotain jo sisällä tehneet, lähinnä purkamista ja sen varmistamista, ettei paikka menisi entistä huonompaan kuntoon.
Tarkoituksemme on ensin saada paikka sille mallille, että siellä pystyisi viettämään aikaa kesäisin. Kaukaisena haaveena siintää pysyvä asuminen, mutta se on vielä kovin kovin kaukana. Sitä ennen on tiedossa paljon työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti