Suosikkejani ovat erilaiset yhdistysten tai seurakuntien ylläpitämät kirpputorit. Niissä hinnat ovat usein kohtuullisia (ainakin täällä maaseudulla). Valikoima voi olla myös todella laaja ja monipuolinen. Melkein kuin sekatavarapuotiin astuisi.
Ostan mahdollisuuksien mukaan kaiken käytettynä. Tietyt asiat, esim. alusvaatteet ja patjat, haen kyllä kaupasta uutena, mutta muuten vaatteet ja astiat ovat suurilta osin käytettyinä ostettuja. Myös huonekaluja tulee katseltua, mutta usein on hieman kuljetus- ja säilytysongelmaa. Käytettynä ostaminen on mielestäni järkevää. Miksi ostaa uutena kaupasta, kun käytettyä ja hyväkuntoista tavaraa ovat kirpputorit pullollaan. Käytettynä ostaminen on ekoteko ja rahallisestikin kannattavaa. Usein vanhat tavarat ovat vielä laadukkaasti tehtyjä, joten kestävät paremmin kuin nykyiset. Tai ainakin niitä voi korjata. Nykyään kun se ei ole mitenkään itsestään selvää. Tästä voisin kirjoittaa kokonaan oman postauksensa jossain vaiheessa.
Vanhoissa tavaroissa on myös nähtävissä elämää ja tarinoita. Esimerkiksi tällä viikolla ostin muutamalla eurolla kirpputorilta Arabian vanhan sokerikon. Se oli vähän risa, mutta edelleen käyttökelpoinen ja kaunis. Sattumalta myyjä oli juuri siivoamassa pöytäänsä ja kertoi sen olleen hänen anoppinsa vanha sokerikko ja peräisin 1930-luvulta. Jutustelimme hetken ja se pieni sokerikko sai ympärilleen tarinan.
Lisäksi vanhojen tavaroiden viehätyksenä on niiden harvinaisuus. Jos haluat saada jonkun tietyn sarjan täyteen, saatat joutua tekemään melkoisen työn. Et voi vain marssia kauppaan ja napata tavaraa kyytiin. Edullinen ja tarpeellinen kirppislöytö lämmittää mieltä melkoisesti. Joskus tulee kyllä kieltämättä kannettua kotiin vähän turhaakin tavaraa, mutta yleensä ne lyötävät kyllä paikkansa.
Kuvissä tämän viikon löytöjäni, myös se sokerikko.
