Kuitenkin, juurien löytyminen innosti minut taas kokeilemaan ruisleivän leipomista. Olen aiemminkin onnistunut siinä melko hyvin, mutta nyt juurten pitkä leipomaton aika hieman mietitytti. Onneksi juuria oli useampi, joten sitä riitti useampaankin kokeiluun.
Ensimmäinen menikin pilalle. Juuri ei lähtenyt kuplimaan, ei sitten millään. Toinen yritys heräsi lopulta henkiin ja herättelinkin sitä rauhassa useamman päivän ennen leipomista. Eilen saatiin onnistunutta ruisleipää ja nyt on taas taikina kohoamassa. Hyvin tyypillistä minulle, silloin kun leivotaan, niin leivotaan useampana päivänä putkeen.
Juuresta leipominen ei tunnetusti sovi kiireiselle ja hätäilevälle. Tässä itsellänikin on opittavaa. Tarkkaa aikataulua ei myöskään voi tehdä, tähtien asennosta riippuen taikinan kohoamiseen voi kulua hyvinkin vaihteleva aika. Hyvin ja rauhassa kohonnut taikina takaa kuitenkin onnistuneen leivän.
Muutenkin juuresta leipoessa mukana on aina tietty yllätysmomentti. Tai ainakin minulla on. Koskaan en voi olla 100% varma onnistuneesta lopputuloksesta. Useampi kivikova möykky on tullut paistettua.
Omat vinkkini onnistuneeseen ja pehmeään ruisleipään ovat lämpö, kärsivällisyys ja kohtuus jauhoja lisätessä. Parhaimmat leipäni olen leiponut melko löysästä taikinasta.
Nyt kaikki rohkeasti leipomaan ruisleipää, jos vaan vatsa tämän mahtavan herkin kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti