Ystävänpäiväsukat

Osallistuin elämäni ensimmäiseen ryhmäneulontaan Facebookin Taimitarha-ryhmässä. Ja sain työn jopa valmistumaan aikataulussa!! Kyseessä olivat siis Niina Laitisen suunnittelemat Ystävänpäiväsukat2019. Näitä oli kiva neuloa ja aamun ohjetta odotti aina malttamattomana.

Kummempia muokkauksia en tehnyt. Värit vaihdoin alkuperäisestä enemmän omanlaisiini. Ohjeesta löytyy kolme kokoa (pohkeen leveyden mukaan) ja valitsin itse kooksi normaalin. Näistä tulikin oikein sopivat omaan jalkaani.

Lankana sukissa on Novitan Nalle, puikot kokoa 3. Kantapäähän kaivoin vanhempaa violettia jämänallea ja uusiin verrattuna se oli todella kovaa  ja karkeaa.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. :) 

Nopeeta ja helppoa

Arvostan paljon nopeita ja helppoja arkiruokareseptejä. Plussaa on jos tiskiä tulee mahdollisimman vähän, tarpeet löytyvät aina kaapista ja ruoka maistuu kaikille. Okei, ehkä viimeinen kohta on täysi mahdottomuus (viittaan tällä omaan jälkikasvuuni, jonka makumieltymykset ja lempiruoat vaihtuvat silmänräpäyksessä) .

Nyt tahdon jakaa yhden kattilan-reseptin, joka valmistuu helposti vaikkapa leivinuunissa (tai sähköuunissa tai vaikka hellan levyllä).

Helppo linssikeitto

2dl (punaisia) linssejä

reilun kokoinen sipuli

3kpl valkosipulinkynsiä

paprika

kourallinen kirsikkatomaatteja

1 tlk tomaattimurskaa

4-5dl vettä

kookosmaitoa tai - kermaa

mausteita

Nämä kaikki ainekset yhdistetään kattilaan tai pataan ja laitetaan uuniin hautumaan. Sipulit ja paprika toki pilkotaan ensin ja linssit kannattaa huuhdella. Sitten vain odotellaan että keitto on valmista. 

Helppoa vai mitä.

Resepti on hyvin suurpiirteinen ja sitä voi muokata sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Esimerkiksi kookosta inhoava voi korvata kookosmaidon kaura- tai ruokakermalla.

Mausteiden kanssakin voi olla luova ja laittaa juuri niitä mistä pitää. Itse laitoin suolaa, pippuria, paprikajauhetta, kurkumaa ja cayannepippuria.

Veden määrää lisäämällä tai vähentämällä keiton paksuutta on helppo säätää. Itse käytin tähän keittoon myös pussin pohjalta hieman vihreitä linssejä.

Leivinuunista kaikki ilo irti

Meidän talosta löytyy sekä leivinuuni, että varaava takka. Itse asiassa ne ovat pääasiallinen lämmönlähteemme (sähkölasku kiittää). Suurin hyöty niistä onkin saatu lämmityksen suhteen. Sen sijaan olen ollut t-o-d-e-l-l-a huono (tai laiska) valmistamaan ruokaa leivinuunissa. En ole aiemmin saanut oikein lämmitys- ja kokkausaikaa natsaamaan, eli ennakointi ei  ole toiminut.

Nyt sähkön hinnan nousua seurattuani olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja parantanut tapojani. Viimeiseen pariin viikkoon en ole käyttänyt sähköuunia lainkaan ja hellalevyjenkin käyttö on jäänyt vähemmälle. Olen keittänyt jopa perunat leivinuunin lämmössä. 

Mielenkiinnolla odotan näkyykö tämä sähkölaskussa. Ainakin kahden voimeisen viikon aikana sähkönkulutuksemme pn ollut huomattavasti pienempi verrattuna vuoden takaiseen vastaavaan aikaan.

Aktiivisempi uunin käyttö on saanut minut kaipailemaan keittiöömme pientä puuliettä. Saa nähdä joko ensi talvena sellainen lämmittää kotiamme. 

Testissä pataleipä

Meillä on nyt syöty useiden viikkojen ajan itse paistettua leipää. Ruisleivän ja sämpylöiden oheen kokeilin nyt ensimmäistä kertaa pataleipää, joka oli kovassa suosiossa joku aika sitten.

Eikä tätä leipää suotta kehuta. Todella helppoa ja hyvänmakuista. Ohjetta voi varioida mielensä mukaan lisäämällä joukkoon siemeniä, pähkinöitä tai vaihtamalla jauhoja.

Googlaamalla löytyy useita ohjeita. Laitan tähän alle itse kokeilemani ohjeen.

Pataleipä

3dl hiiva leipä jauhoja

4dl vehnäjauhoja

1/2 tl kuivahiivaa

1tl suolaa

3-4dl vettä

Kuivat aineet sekoitetaan ja vesi (42°c) lisätään joukkoon. Sekoitetaan sekaisin ja jätetään kohoamaan 12-24 tunniksi huoneenlämpöön. Oma leipäni kohosi noin 12tuntia. Kohoamisen jälkeen pikainen pyöräytys palloksi pöydällä ja vielä 30minuutin kohotus, jonka ajaksi laitetaan pata tai teräskattila uuniin kuumenemaan, asteita oli 225. Puolen tunnin jälkeen leipä laitetaan tulikuumaan pataan ja kansi päälle. Taas puoli tuntia uunissa, kansi pois ja vielä noin vartti. Ihana, rapeakuorinen leipä on valmis.

Kannattaa kokeilla! 

Valintoja

Että saisimme remonttiprojektiamme eteenpäin, olisi pakko tehdä valintoja. Kaksosten huoneeseen on valittava tapetti, sillä se vaikuttaa muuhunkin värimaailmaan. Tämän valinnan tehtyäni voisin alkaa maalaamaan huonekaluja, jotka odottavat sopivaa värisävyä. Myös tekstiilit puuttuvat, eli ompelukoneenkin ääreen olisi ehdittävä.

Tapettivalintaa helpottaakseni tilasin Seinäruusu-verkkokaupasta näytteet kahdesta suosikkitapetistani. Aivan loistavaa ja nopeaa palvelua! Vajaa kaksi vuorokautta yhteydenotosta olivat näytteet jo postilaatikossa.

Ennen näytteiden saapumista olin jo miltei 100% varma valinnastani, mutta nytpä en enää tiedäkään kumpaan päädyn. Huoneessa on valkoinen puolipaneli ja tapettia tulee vain yläosaan.

Tapetit ovat PIP Studion. Vasen on "Flowers in the mix" vaaleansinisenä ja oikea "Birds in paradise" vihreänä

Kumpi tapeteista miellyttää sinua enemmän?

Valoa tupaan

Meidän kodissa on kesän aikana tiedossa hieman uusia huonejärjestelyitä. Seitsemän henkeä rajallisiin neliöihin vaatii hieman järjestelyitä, varsinkin lasten kasvaessa. Asumme siis -92 rakennetussa, yksikerroksisessa omakotitalossa. Asuinneliöitä on n. 104 ja makuuhuoneita kolme, joista kaksi melko pieniä.

Monet ihmiset ovat ihmetelleet, kuinka mahdumme seitsemänhenkisenä perheensä asumaan näin pienessä talossa. Kieltämättä joskus kaipaan kotiimme yläkertaa, joka ehkä jakaisi lasten kohellusta ja meteliä toiseenkin kerrokseen. Kotimme on kuitenkin melko kompakti, eikä turhia neliöitä juurikaan ole. Asuinkustannukset ovat myös pienet, sillä lämmitykseen riittävät pelkkä takka ja leivinuuni (pesuhuoneen lattialämmitystä lukuunottamatta). Tässä talossa on siis järkevää asua, eikä tämä mielestäni ole edes kovin pieni, vaan juuri sopiva.

Kahdella vanhemmalla lapsella on omat huoneet ja tähän saakka kolme nuorinta ovat nukkuneet samassa huoneessa meidän vanhempien kanssa. Tämä järjestely on toiminut mainiosti, mutta nyt kaksostenkin on aika saada oma huone. Ja ehkäpä nuorimmainenkin siirtyy samaan huoneeseen piakkoin.

Olohuoneemme yhteydessä on pieni takkanurkkaus, joka on nyt toiminut leikkihuoneena. Tästä tilasta on tarkoitus tehdä meidän vanhempien makuuhuone. Projekti on nyt aloitettu sillä, että maalasimme takan, leivinuunin ja kaksi tiiliseinää valkoisiksi, sillä kaipasimme hieman avaruutta ja valoa. Punatiilisinä seinät ja uuni imivät kaiken valon ja tekivät varsinkin takkanurkkauksesta ahtaan ja pimeän.

Ennen

Jälkeen

Maaliksi valitsimme Domus Naturan savimaalin, jonka tilasimme Riitmotista. Tätä tilausta tehdessä sattuikin hauska juttu. Emme nimittäin ollenkaan tajunneet, että tämä ihana puoti sijaitsee aivan lähellä, viereisellä paikkakunnalla. Asian selvittä sjelimmekin hakemaan maalin ja tutuistuimme samalla tähän aarreaittaan.

Sopivan maalin valintaan vaikutti luonnonmukaisuus ja maalin piti toki kestää myös lämmönvaihteluita. Aika näyttää kuinka maali kestää elämää. Ainakin maalattavuudeltaan ja peittävyydeltään se oli oikein miellyttävä! Ohessa hieman kuvia ennen ja jälkeen maalauksen.

Takka ennen ja jälkeen

Tätä remonttiasiaa on luvassa lisää. Tapettia pitäisi valita, kehitellä väliseinää, miettiä kalusteita... Joten jatkoa seuraa.

Voikukkasiirappia

Törmäsin nyt keväällä netissä voikukkasiirappiin. Koska villivihannekset ja oman pihan kasvien hyödyntäminen kiinnostaa minua kovasti, oli ohjetta kokeiltava. Tätä siirappia kutsutaan myös vegaanihunajaksi, sillä maku muistuttaa yllättävän paljon hunajaa.

Ensin keräsimme lasten kanssa kaikki pihamme voikukan kukinnot kulhoon. Seuraavaksi huuhdoin kukat kylmällä vedellä. Aikaa vievin osio oli kukan terälehtien irrottelu. Laitoin ne suoraan kattilaan ja laskin vettä päälle niin, että terälehdet peittyivät.

Keittelin voikukkasoppaa noin 15 minuuttia ja siivilöin sen kankaan läpi. Seuraavaksi kuumensin jäljelle jääneen mehun (puristin terälehdistä kaiken nesteen) ja lisäsin sokeria suunnilleen saman verran kuin mehua oli. Tätä mehu-sokeriseosta keitellään kunnes jäljellä on paksuhkoa siirappia. Seosta kannattaa sekoitella ja mahdollinen vaahto kannattaa kuoria pois.

Säilöin siirapin puhdistettuun lasipukkiin ja laitoin jääkaappiin. Siirapin pitäisi säilyä viileässä muutaman kuukauden ajan.

Tämä herkku toimii varmasti mainiosti vaniljajätelön tai lettujen kanssa. Ja hunajaa kaipaavien vegaanien kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä.

Ei lihaa kiitos!

On kulunut miltei vuosi siitä, kun jätin ruokavaliostani pois possun, naudan ja broilerin (ja kalkkunan, strutsin, alligaattorin sun muut harvinaisuudet...) . Syitä tähän oli monia, mm. terveys, ympäristö ja tuotantoeläinten olot... Viimeisen sysäyksen antoi vegaanihaaste, jolloin olin kuukauden täysin ilman eläinperäisiä raaka-aineita. Tämän haasteen aikana huomasin oman oloni kohenevan, eikä lihaa ollut lainkaan ikävä (juustoja kyllä oli). Se kannusti muuttamaan omaa ruokavaliotani kasviperäisempää. suuntaan ja luultavasti tämä muutos on pysyvä. En ole kuitenkaan mitenkään järkkymätön tai ehdoton tässä valinnassani. Jos lihaa alkaa tehdä mieli, niin sallin sen kyllä itselleni.

Oman ruokavalioni muuttaminen on vaikuttanut luonnollisesti koko meidän perheen ruokailuun. En jaksa aina tehdä kahta eri ruokaa, joten muukin perhe on opetellut syömään lihattomia vaihtoehtoja. Varsinkin jauhelihan käyttö on vähentynyt perheessämme todella paljon, sillä nykyään pastakastikkeet, lasagnet sun muut tulee tehtyä soijarouheeseen tai härkäpapurouheseokseen. Edes lapset eivät ole eroa huomanneet tai ainakin ruoka on kadonnut lautaselta ilman vastaväitteitä.

Lihaa ei voi noin vain jättää pois ruokavaliosta, vaan se täytyy korvata jollain muulla proteiinipitoisella. Nykyään se on onneksi tehty helpoksi ja pienissäkin marketeissa on tarjolla useita erilaisia vaihtoehtoja. Omia suosikkejani ovat tumma soijarouhe, pavut, linssit, härkäpapu- ja hernerouhe. Tofusta en oikein ole oppinut tykkäämään, tai ehkä vika on kokissa.

Kalaa, maitotuotteita ja munia meidän perheessä käytetään yhä. Niistä en ole itsekään ollut valmis luopumaan. Kuitenkin lihasta luopuminen ja sen käytön vähentäminen on mielestäni ollut muutos parempaan suuntaan.

Voisin jakaa täällä blogissa muutamia hyväksi toteamiani kasvisruoka reseptejä jos teillä lukijoilla olisi siihen kiinnostusta.

Piirakkaa vuohenputkista

Villivihannekset ovat nyt parhaimmillaan. Mikä olisi parempaa, kuin hakea ruokaa omalta pihalta tai lähimetsästä. Tänä keväänä olen ensimmäistä kertaa kerännyt ja syönyt vuohenputkea. Eilen siitä jalostautui juustoinen piirakka. Alkuperäinen ohje löytyi Hidasta elämää-sivustolta ja muuntelin sitä hieman omien raaka-aineiden mukaan.

Juustoinen vuohenputkipiirakka

Pohja:

2dl kaurahiutaleita
1dl vehnäjauhoja
1dl kermaa
0,8dl oliiviöljyä
1tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:

3-4dl hienonnettua vuohenputkea (huuhdo hyvin kerättyäsi)
2dl kermaa
1 muna
paketti fetajuustoa
juustoraastetta
auringonkukansiemeniä oman maun mukaan
10kpl basilikan lehtiä
2 valkosipulin kynttä
ripaus suolaa
mustapippuria

Pohjan ainekset sekoitetaan keskenään ja pohja taputellaan pyöreään, voideltuun piirakkavuokaan. Pistele pohja haarukalla ja esipaista n. 10 minuuttia 175asteessa.

Hienonna valkosipulin kynnet ja basilikan lehdet. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään (vatkaa muna kerman sekaan) ja kaada esipaistetun pohjan päälle. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen juuston suolaisuuden takia. Paista piirakkaa n. 20 minuuttia 175asteessa.

Kasvimaalla

Tänä keväänä sain pidettyä järjen päässä kasvimaata suunnitellessani. Olen tästä todella ylpeä! Ymmärsin ja muistin, ettei aikani vain riitä kaikkeen. Piti miettiä mitä laitetaan ja minkä verran.

Viikonloppuna laitoimme perunaa ja sipulia kasvamaan. Näiden lisäksi ajattelin keskittyä yrtteihin ja salattiin, jotka laitan laatikoihin kasvamaan. Näin kitkemisentarve pysyy toivottavasti mahdollisimman vähäisenä.

Perunaa olemme kasvattaneet onnistuneesti jo useamman vuoden ajan. Enimmäkseen olemme laittaneet aikaista lajiketta, joka on syöty syksyyn mennessä. Nyt laitoimme muutaman penkin myös myöhäisempää, joka toivottavasti saadaan viedä kellariin. Odotan jo kovasti, että saan käydä kaivamassa perunat omasta maasta suoraan kattilaan.

Tätä herkkua alkaa olla onneksi jo saatavilla. Jospa viikon loppuna leipoisin ensimmäisen rapaperiherkun.

Jotain lastenhuoneeseen

Meidän kodissa on kesän aikana tiedossa hieman uusia huonejärjestelyjä. Meidän 4-vuotiaat kaksosemme saavat vihdoin oman huoneen, jonne he toivottavasti siirtyvät nukkumaan. Tähän saakka olemme, monen kauhistukseksi, nukkuneet perhepedissä kolmen nuorimman lapsemme kanssa. :) Tämän jälkeen viereen jää siis enää yksi murunen.

Tyttöjen huone tullaan sisustamaan pitkälti kierrätetyillä huonekaluilla, joita olen haalinut vähän sieltä ja täältä. Osa on vielä muokkausta vailla ja toiset vasta suunnitteluasteella, mutta yhden taulun sain eilen valmiiksi. Tärkeimmät siis ensin.

Taulu on toteutettu myös kierrättäen. Mieheni? vanhat pelikortit pyörivät kaapelissa useita vuosia. Kuvitus oli niin hieno, etten raaskinut laittaa niitä menemään, vaikka osa korteista olikin kadonnut vuosien saatossa.

Myös taulupohja löytyi omasta takaa. James Dean-taulu oli jo elämää nähnyt ja kolhuja kokenut. Maalasin pohjan askartelumaalilla ja liimasin kortit päälle. Nopeaa ja helppoa!